Logo

    anneli

    Explore "anneli" with insightful episodes like "Lyssnarjuryn: Sju vilda systrar och grovt språk i Anneli Jordahls "Björnjägarens döttrar"", "Skådespelaren Evin Ahmad intervjuas av Anneli Dufva", "Sofia Jupither och Ulrika Josephsson intervjuas av Anneli Dufva.", "Regissören Melanie Mederlind intervjuas av Anneli Dufva" and "Skådespelaren Evin Ahmad intervjuas av Anneli Dufva" from podcasts like ""P1 Kultur Reportage", "Teaterprogrammet", "Teaterprogrammet", "Teaterprogrammet" and "Teaterprogrammet"" and more!

    Episodes (11)

    Lyssnarjuryn: Sju vilda systrar och grovt språk i Anneli Jordahls "Björnjägarens döttrar"

    Lyssnarjuryn: Sju vilda systrar och grovt språk i Anneli Jordahls "Björnjägarens döttrar"

    Det är dags att utse vinnaren av Sveriges Radios Romanpris och det är en lyssnarjury som bestämmer. Hör juryn diskutera den nominerade romanen Björnjägarens döttrar" av Anneli Jordahl.

    Lyssna på alla avsnitt i Sveriges Radio Play.

    För trettionde gången väljer våra lyssnare vilken bok som ska tilldelas Sveriges Radios Romanpris. I år är det bokcirklar från Gotland och Östergötland som läst de fyra nominerade romanerna och skickat varsin representant till lyssnarjurysamtalen. Vinnaren av Sveriges Radios Romanpris 2023 tillkännages i P1 Kultur fredagen 28 april.

    HANDLINGEN I "BJÖRNJÄGARENS DÖTTRAR" AV ANNELI JORDAHL

    I utkanten av ett finskt samhälle nära skogen, bor en björnjägare och hans sju förvildade döttrar mellan tolv och tjugo år. De har en mamma också som blir slagen av mannen och föraktad av döttrarna, men det är hon som mjölkar korna på gården, odlar vetet och ser till att det finns bröd och mat på bordet.

    När fadern dör i närkampen med en björn tar de sju systrarna över makten i familjen. Överhuvud blir den äldsta systern Johanna som är tjugo år och hanterar de yngre med hån och hot och våld. När även modern dör bestämmer sig systrarna för att flytta ännu djupare in i skogen. De ska bosätta sig i faderns ödemarkstorp och livnära sig på björnjakt, smådjur och vilda bär. Kontakten med samhället består i resor till marknaden där de säljer björnfällar och kött.

    Livet i skogen blir hårt och obarmhärtigt och även de systrar som skulle vilja gå i skolan tvingas anpassa sig till svält, kyla och ensamhet. Men till slut griper samhället ändå in och räddar de döende flickorna.

    ÅRETS NOMINERADE ROMANER

    • Natten av Sara Gordan

    • Hemsökelse av Khashayar Naderehvandi

    • Björnjägarens döttrar av Anneli Jordahl

    • Ovanjorden av Mikael Berglund

    DET HÄR ÄR LYSSNARJURYN

    • Anders Jonsson

    • Sara Kurland

    • Tove Mattsson

    • Mariann Ekström Svensson

    Samtalsledare: Lina Kalmteg
    Producent: Nina Asarnoj

    Skådespelaren Evin Ahmad intervjuas av Anneli Dufva

    Skådespelaren Evin Ahmad intervjuas av Anneli Dufva

    2017 var året då Evin Ahmad spelade Hamlet på Folkteatern i Göteborg, fick pris för huvudrollen i filmen Dröm vidare och släppte en självbiografisk roman. I april var hon gäst hos Anneli Dufva.

    Lyssna på alla avsnitt i Sveriges Radio Play.

    Evin Ahmad är, trots sin ungdom, redan en etablerad skådespelare och arbetar sedan ett par år på Folkteatern i Göteborg.

    Evin Ahmad är skådespelare, men hon har också skrivit dramatik och i höstas kom hennes första roman ut ”En dag ska jag bygga ett slott av pengar”.

    Hon är född 1990 i Stockholm och utbildad skådespelare på STDH – Stockholms Dramatiska Högskola - där hon blev klar 2015 och där hon också skrev pjäsen Bangaren, som sitt examensarbete.

    Hennes första roll var i filmen Ett öga rött, baserad på Jonas Hassen Khemiris roman. Den gjorde hon redan när hon gick på högstadiet. I våras var det premiär för Dröm vidare där hon spelade huvudrollen och i höstas premiär på den av Helena Bergström regisserade Vilken jävla cirkus där Ahmad också har en roll.  

    På Folkteatern i Göteborg där hon arbetat de senaste åren har hon spelat både nyskriven dramatik och klassiker, bland annat Marie Antoinette och Hamlet – i regi och koreografi av Örjan Andersson.

    Intervjun med Evin Ahmad sändes första gången 31 mars 2017.

    Sofia Jupither och Ulrika Josephsson intervjuas av Anneli Dufva.

    Sofia Jupither och Ulrika Josephsson intervjuas av Anneli Dufva.

    Regissören Sofia Jupither och producenten Ulrika Josephsson intervjuas av Anneli Dufva. Jupither Josephsson heter deras teaterkompani som direkt fick en flygande start med nyskriven dramatik.

    Lyssna på alla avsnitt i Sveriges Radio Play.

    I teaterkompaniet Jupither Josephssons programförklaring står det bland annat att man ”ska producera angelägen scenkonst av yppersta klass genom nutida europeisk och svensk dramatik med fokus på att leva i Europa idag”.

    Förra sommaren valdes deras två första produktioner – Tigern, skriven av Gianina Carbanariu, och 20 november av Lars Norén ut till att visas på Teaterfestivalen i Avignon och nu närmast kommer Tigern att spelas i Hannover i juni.

    Ulrika Josephsson är teaterproducent, född 1962 i Örebro. Hon har arbetat inom scenkonstområdet sedan mitten av 80-talet. Hon har varit chefsproducent för Riksteaterns konstnärliga avdelning Riks Drama, med Lars Norén som konstnärlig ledare och vd och konstnärlig ledare för Folkteatern i Göteborg och hon var även projektledare för den senaste Bergmanfestivalen på Dramaten.

    Sofia Jupither är född 1974 i Göteborg, men uppvuxen i Stockholm, är teaterregissör. Hon regidebuterade på Helsingborgs Stadsteater med Jon Fosses Besök och hon har varit verksam på bland annat Dramaten, Stockholms Stadsteater, Folkteatern i Göteborg och Nationaltheatret i Oslo. Hon har hyllats för sina uppsättningar av bland annat Lars Noréns och just Jon Fosses verk och tilldelats både Svenska Dagbladets Thaliapris och Heddaprisen. Och just nu spelas hennes uppsättning av Ibsens Frun från havet på Dramaten och på Stadsteatern i Stockholm Mio min Mio.

    Regissören Melanie Mederlind intervjuas av Anneli Dufva

    Regissören Melanie Mederlind intervjuas av Anneli Dufva

    Regissören Melanie Mederlind är just nu aktuell på Borås stadsteater med sin uppsättning av Raseri av Elfriede Jelinek.

    Lyssna på alla avsnitt i Sveriges Radio Play.

    Melanie Mederlind är regissör och översättare, född1972 i Uruguay.

    Hon är utbildad till skådespelare i Lissabon på 90-talet och efter det  arbetade hon i två år i Lissabon, varav ett vid Nationalteatern. Hon blev sedan dramaturg och regiassistent vid Malmö Stadsteater, varpå hon gick Dramatiska Institutets utbildning i teaterregi (i Stockholm) - där hon blev klar 2004.

    Sedan dess har hon regisserat på många teatrar i Sverige: Riksteatern, Malmö Stadsteater, Helsingborgs stadsteater och  Folkteatern i Göteborg (där hon också var artist in residence). Men hon har även jobbat på Folkoperan i Stockholm, gjort koreografi åt Cullbergbaletten – förutom att hon översatt bland andra Lars Norén, Strindberg och Stig Dagerman till portugisiska.

    Hon fick Kvällspostens Thaliapris förra året, år 2016. 

    Som regissör har Melanie Mederlind ofta satt upp nyare tyskspråkig dramatik, som t ex Elfriede Jelinek, och hon är just nu aktuell med en uppsättning av Jelineks pjäs Raseri på Borås Stadsteater.

     Raseri har fått strålande recensioner:

    ”Det finns mycket att säga om ”Raseri”. Bland annat att det är den bästa uppsättning som Borås stadsteater har gjort på många, många år.” skrev Johan Hilton i DN.

    Skådespelaren Evin Ahmad intervjuas av Anneli Dufva

    Skådespelaren Evin Ahmad intervjuas av Anneli Dufva

    Evin Ahmad gör just nu Hamlet på Folkteatern i Göteborg och är också bioaktuell i filmen Dröm vidare där hon spelar huvudrollen. På dagarna spelar hon in film med Helena Bergström.

    Lyssna på alla avsnitt i Sveriges Radio Play.

    Evin Ahmad är, trots sin ungdom, redan en etablerad skådespelare och arbetar sedan ett par år på Folkteatern i Göteborg

    Evin Ahmad är skådespelare, men hon har också skrivit dramatik och i höst kommer hennes första roman ut ”En dag ska jag bygga ett slott av pengar”.

    Hon är född 1990 i Stockholm och utbildad skådespelare på STDH – Stockholms Dramatiska Högskola - där hon blev klar 2015 och där hon också skrev pjäsen Bangaren, som sitt examensarbete.

    Hennes första roll var i filmen Ett öga rött, baserad på Jonas Hassen Khemiris roman. Den gjorde hon redan när hon gick på högstadiet. Och hon är nu aktuell med huvudrollen i sin sjunde film, Dröm vidare.

    Och på Folkteatern i Göteborg där hon arbetat de senaste åren och spelat både nyskriven dramatik och klassiker, bland annat Marie Antoinette, gör hon just nu Hamlet – i regi och koreografi av Örjan Andersson.

    Soilin seurassa Anneli Tikkanen-Rózsa: Muistan vaan hyvät asiat, koska vain ne ovat muistamisen arvoisia

    Soilin seurassa Anneli Tikkanen-Rózsa: Muistan vaan hyvät asiat, koska vain ne ovat muistamisen arvoisia

    Anneli lähti Ruotsiin 1970 tuomaan kalakukkoa siskolleen. Sillä reissulla hän on vieläkin. Ruotsinsuomalainen kirjallisuus olisi varmasti nyt heikommissa kantimissa, jos hän ei olisi jäänyt tänne.

    Lyssna på alla avsnitt i Sveriges Radio Play.

    En katso taaksepäin. Mulla on niin paljon tekemistä vielä, että suuntaan katseen vain eteenpäin.

    Anneli Tikkanen-Rózsa kirjoittaa elämästään:

    Lapsuus Suomessa oli turvallista aikaa. Aina lämmin kesä ja paljon kärpäsiä ja paarmoja, ja talvella oli suuret kinokset lunta.

    Opettajan viransijaisuuksia tein jo kouluaikana ja yhtenä kesänä olin kesälomittajana osuuskaupassa. Eka varsinainen työ oli toimittajana Kiuruvesi-lehdessä. Kirjoittelin kouluaikana mm. runoja lehden nuorten osastoon, joten se ehkä auttoi saamaan paikan, jota haki paljon muitakin.

    Olin lapsuudessani kova kirjoittamaan. Perustin oman lehdenkin jo ihan alaluokilla kansakoulussa siihen aikaan järjestettyjen Raittiuskilpakirjoitusten innoittamana. Toimitukseen kuului pikkusiskoni ja pari samanikäistä tyttöä.

    Kun sitten oppikouluaikana jouduin asumaan kirkonkylällä pitkien koulumatkojen takia, menin mukaan partioon. Olin ihan sikahyvä suorittamaan ansiomerkkejä!

    Olin sihteerinä kunnan ja seurakunnan nuorisoneuvostoissa. Koska olin toimittaja, niin minut valittiin aina sihteeriksi kaikkialla - paitsi kun olin tekemässä juttua Marttojen joillakin piimäkursseilla, jouduin mannekiiniksi!

    Toimittajana ollessa harrastin myös kunnan nuorisotyötä ja kävin useita kerhonohjaaja- ja jengityön kurssejakin, ja kunta palkkasi minut iltaohjaajaksi 200 markan kuukausipalkalla ja tehtäväksi tuli perustaa ja rahoittaa nuorten toiminnalla nuorisoklubi. Se voisi olla haasteellista nykyajan nuorille, mutta me teimme sen. Myöhemmin kunta lienee jo järjestänyt nuorille ihan oikeat toimitilat ja ohjaajia.  Minulle se oli hyvä homma, sillä sain toiminnastamme paljon hyviä uutisia lehteen sekä rahaa, jolla rahoitin autokouluni.

    Autokoulusta tulee mieleeni kiva muisto: pankinjohtaja (joka kuului lehden johtokuntaan) soitti minulle toimitukseen ja käski majurin äänellään heti puheilleen pankkiin. Toteltava oli. Otin kaiken varalta kameran mukaan, vaikka määräystä siitä ei ollut tullutkaan. Eihän sitä koskaan tiennyt, minkä uutisen perään minut komennettaisiin.  Mutta tällä kertaa ei kysymys ollut siitä.  Pankinjohtaja tarjosi minulle lainaa auton ostoa varten. Hän oli nähnyt minut ajamassa autokoulun autoa. Hän sanoi myös, että auton tulisi olla minulle sopivan kokoinen, pieni. Mielellään Fiat 600. Siihen aikaan Timo Mäkinen oli kuuluisa ralliautoilija ja ajoi Miniä, joten kerroin pankinjohtajalle ajatelleeni kylläkin Miniä. Hetken hiljaisuuden jälkeen hän antoi luvan semmoisen ostamiseen. ”No, onhan se pieni sekin.”

    En ollut todellisuudessa ajatellut minkään auton ostoa.

    Päätin pistäytyä Eskilstunassa v. 1970.  Menin siihen ”majurin” pankkiin nostamaan kaikki säästöni. Pankkineiti nauroi minulle ja neuvoi ystävällisesti, että ottaisin vain pari sataa markkaa ja ne matkasekkeinä, koska tulisin kuitenkin pian takaisin, enkä varmaan tarvitsisi rahaa vierailuni aikana.

    Saavuin laivalla Tukholman satamaan kesäkuun ensimmäisenä sunnuntaiaamuna 1970, eikä matkasekeillä voinut ostaa junalippua Eskilstunaan. Siinä onkin sitten oma tarinansa, miten pääsin Eskilstunaan, ja sen voit kuunnella tästä radio-ohjelmasta.

    Kotona olivat luulleet, että tulisin kotiin siskon perheen mukana juhannuksen aikoihin, mutta he menivät ja minä jäin kastelemaan kukkia….

    Eskilstunassa oli silloin töitä tarjolla, niitä sateli joka puolelta enkä kielitaidottomana osannut sanoa aina ”Ei käy”.  Pääsin pian RSKL:n ja työnvälityksen nuorille järjestämään nuorisonohjaaja- ja seurakonsulenttikoulutukseen Eskilstunan Suomi-seuraan. 

    Ja niin oltiin taas ajan hermolla, järjestötoiminnassa, jonka tiimoilta järjestyi yhtä jos toistakin lisähommaa.  Sekä Eskilstunan Kuririssa että Folketissa oli suomalaisia sivuja, Ruotsinsuomalainen oli silloin RSKL:n nimissä ja julkaisi juttujani.  Sain jopa oman lehtimieskortinkin, jota en ollut koskaan Kiuruvesi-lehdessä saanut.  Minulla oli nimittäin niin huono palkka, ettei minua hyväksytty lehtimiesliittoon. Ensimmäisestä jutustani, jonka tein AMS:n lehteen sain ison rahan! Se oli yhtä paljon kuin kuukausipalkkani Kiuruvesi-lehdessä oli ollut v. 1966.

    Aikansa kutakin. Ilta- ja yösiivouksia eri paikoissa, töissä matkatoimistossa ja lapsenlikan pesti yms, siinä joitakin hommistani.

    Pari vuotta meni Eskilstunassa ja sen jälkeen oli edessä muutto Södertäljeen, piti päästä lähemmäksi Tukholmaa ja uusia haasteita.

    Ensimmäinen työtarjous Södertäljessä oli Eskilstunasta. En ollut koskaan hakenut sieltä töitä, mutta jotenkin maineeni nuorisonohjaajana oli levinnyt ruotsalaisten tietoisuuteen, ja minulle tarjottiin töitä jostakin vapaa-ajan talosta.  Siitä sain idean kysyä töihin vastaavanlaiseen työhön Södertäljessä ja pääsin. Luovuin siitä sitten kun sain opettajan hommia ja vakituisen leipätyön.  Ennen sitä ja siinä sivussa olin tietenkin opiskellut yhtä jos toistakin ja tehnyt erilaisia hanttihommia, mm. perustin Södertäljen Kuriiriin suomalaiset sivut. Sain ne sillä ehdolla, että sivuille hankittaisiin ilmoituksia, joiden tuloista sekä minä että ilmoitushankkija saisimme palkkamme. Joku Saabilla töissä oleva henkilö hoitikin ilmoitushankinnan ja rahoitti siten suomalaiset sivut. Ja kun hän lopetti, loppuivat sivut, sillä kukaan ei jaksanut enää hankkia ilmoituksia. Joku sitä kokeili kylläkin.

    Jotenkin jouduin opettajaksi Södertäljeen.  En tietääkseni ole koskaan hakenut sitä virkaa, mutta syksyllä 1975 minulle vain tuli kirje, jossa kutsuttiin töihin. Vasta ensimmäisenä työpäivänä minulle selvisi, että olin saanut ensimmäisen suomalaisen luokan opettajan viransijaisuuden! Kiitos mukavien työkavereiden, selvisin siitäkin järkytyksestä. Olinhan minä jo vähän ihmetellytkin, miksi kaikki 6-7 vuotiaat lapset alkoivat tervehtiä ja hiippailla minun perässä kesällä, kun ulkoilutin koiraani.  Kuvittelin, että ne olivat vain kiinnostuneita komeasta, sinisestä Grand Danoisistani.

    Varsinaista opettajakoulutusta minulla ei silloin vielä ollut, mutta olin ollut yhden kesän Jyväskylän kesäyliopistossa alkeisopetuskurssilla.  Sillä piti pärjätä, aluksi.

    Opettajan työtä kesti 40 vuotta. Urani aikana sain kokeilla mitä moninaisempia opettajan töitä.  Olin luokanopettajan suomalaisilla luokilla 1-9, ja myöhemmin minulla oli myös ruotsalaisia luokkia aina 6-vuotisryhmästä lähtien ja ruotsinkielisiä erityisluokkia 6-9 reilut toistakymmentä vuotta. Sain opettaa suomea kotikielenä, ja sitten myöhemmin äidinkielenä sekä valinnaisaineena aina päiväkodeista lukioon saakka. Kun viimein päätin jäädä eläkkeelle, niin sain vielä kuin ”boonuksena” kokeilla suomen opetusta yliopistossa vieraana kielenä ja sain palata takaisin tuntemattomaksi muuttuneeseen kouluuni Nykvarniin pariksi vuodeksi ja yrittää opettaa suomea myös entisten oppilaitteni lapsille, joista suurin osa oli nyt ”puolisuomalaisia”, kolmannen tai neljännen polven suomalaistaustaisia lapsia. Hieno kokemus sekin.

    Vaikka opettajan työ onkin niin vaihtelevaa ja antoisaa (en tarkoita nyt palkkaa), saattaa sekin käydä yksitoikkoiseksi, ellei keksi vähän vipinää opetukseen.  Ainakin oppilaat voivat kokea sen tylsäksi.  Paremman puutteessa keksin maustaa opetustani ”kielikylvyllä”.  Anoin siihen projektirahaa kouluhallitukselta ja sain sekä siirtolaisrehtorin että oman paikallisen rehtorin siunauksen, joten siitä vain. Vuokrasimme sopivat tilat seurakunnan omistamasta ”Herrgårdenista” ja olin siellä evakossa viikon suomea lukevien oppilaitteni kanssa. Kaikki opetus kaikissa aineissa sujui suomeksi, joten oppilaat eivät varmaankaan olleet pahasti jäljessä ruotsalaisista luokkatovereistaan, kun palasivat takaisin kouluun.

    Yhdellä koululla teimme koululehteä suomentunneilla useita vuosia. Lapset hankkivat lehteen ilmoituksia ja kustansimme sillä painokulut + maksoimme Suomen risteilymme.  Yhtenä vuonna kävimme opintomatkalla Unkarissa yhdessä unkaria lukevia oppilaiden kanssa.  Se matka kesti kaksi viikkoa, sillä matkasta innostui myös Unkari-seura ja siellä järjestettiin myyjäiset matkamme hyväksi. Omaa rahaa ei taidettu tarvita.  Seuraavana vuonna kävimme sitten samalla porukalla Suomessa opintomatkalla.

    Jouduin aloittamaan myös ruotsalaisen koululehden teon ollessani eräällä toisella koululla erityisopettajana. Silloisen rehtorini mielestä minun piti saada opettaa myös muita oppilaita, ja koska kävin siihen aikaan IKT-maisterin kurssia Tukholman opettajakorkeakoulussa (IKT= information-kommunikation-teknik) se sopi minulle ihan hyvin. Koululehteä tein työaikani ulkopuolella ja oppilaat tulivat koulun jälkeen toimitustyöhön.

    Eihän elämä saa olla vain työtä, niin mukavaa kuin se onkin!

    Olen aina ja kaikkialla ollut mukana monissa järjestöissä, ja minulla on ollut sormeni pelissä usean perustamisessakin. Mutta minä en aio jatkaa mitään ikuisesti. Nyt on aika jättää hyvästit yhdelle jos toisellekin. Nykvarnin suomi-seura saa etsiä itselleen uuden puheenjohtajan, Finn-Kirjalle se saatiin jo, ja ensi syksynä on kirkollisvaalit. Silloin voin jättää kirkkovaltuuston ja muut luottamustoimet siellä.

    En tiedä, olenko saanut jotakin aikaan järjestöelämässäni, mutta jotakin koen sentään tehneeni.

    Kirjoittajayhdistyksen sihteerinä ollessani aloin pitää kirjakahviloita Södertäljen kirjastossa, mutta kun kunta alkoi vaatia vuokraa, niin muutin toiminnan Nykvarniin, jossa olen jatkanut sitä jo yli 20 vuotta yhdessä Salme ja Veijo Kosusen kanssa. Saamme kokoontua seurakunnan tiloissa Herrgårdenilla ja tämä on yksi seurakunnan suosituimmista toiminnoista.  Seurakunta innostui myös noin 10 vuotta sitten ajatuksestani luovuttaa Muumi kyseisen vuoden aikana viimeiseksi kastetulle ruotsinsuomalaiselle lapselle seurakunnan järjestämässä itsenäisyyspäiväjuhlassa. Kaikki kunnia sotaveteraaneille, mutta suomen kielen tulevaisuuskin on kiinnostava ajatus. Kannustamme muumituksellamme suomen kielen ja kulttuurin jatkuvuutta ja samalla muistutamme myös kasteesta ja seurakuntaan liittymisestä.

    Nykvarnin kunta, Suomi-seura ja Finn-Kirja lähtivät mukaan ideaani ja Nykvarnissa järjestettiin Ruotsin ainoat runokaraokemestaruuskilpailut joku vuosi sitten. Ikävä kyllä niille ei ole ilmaantunut jatkajaa. Reija Vuorela on edelleen ainut runokaraokemestari.

    Toimintani Kirjoittajayhdistyksessä vaihtui LIEKKIIN, jonka päätoimittajana olin muutaman vuoden. Sitten minut houkuteltiin Finn-Kirjan puheenjohtajaksi. Se oli silloin aika heikoilla, ja jotain piti keksiä tavallisen kirjojen julkaisun lisäksi. Tuija Liiti toimi silloin Kirjoittajayhdistyksen puheenjohtajana ja yhdessä aloimme järjestää Ruotsinsuomalaisia kirjamessuja Tukholman Suomen instituutissa. Järjestimme messut vielä yhden kerran 11 vuotta sitten kun Finn-Kirja ja Liekki täyttivät 30 vuotta, paikka oli silloin Eskilstunan kirjasto ja Maire Dahlman Kirjoittajayhdistyksen puheenjohtajana.  Nyt messut jatkuvat, mutta nimi on muuttunut kirjallisuustapahtumaksi, mutta aika on sama; lokakuu.  Tapahtuma ei kilpaile mitenkään Kulttuuri.se:n Kirja- ja kulttuurimessujen kanssa, sillä ruotsinsuomalaisten kirjailijoiden tapahtumalla on erilaiset motiivit.

    Olen toimittanut yhteensä kymmenkunta antologiaa, kokoomateosta ja historiikkia sekä muutaman Ruotsinsuomalaisen kulttuurikalenterin. Nyt on muiden vuoro.

    Neljä vuotta sitten ehdotin Vuoden ruotsinsuomalaisen kirjailijan valintaa. Finn-Kirjan johtokunta innostui, ja nyt valitaan neljäs vuoden kirjailija. Kolme vuotta sitten aloimme järjestää myös kirjailijaristeilyjä, nyt se toteutuu marraskuussa.

    Olen tehnyt, minkä olen keksinyt ja jaksanut. ”Jokkaane tuaploo tyylillään”, minä tein sen jotenkin noin. Toiset tehkööt tavallaan.

    -Anneli Tikkanen-Rózsa

    Soili kertoo ohjelmasarjasta:
    Smalltalk ei ole koskaan ollut tämän hämäläisnaisen vahvin laji. Kuulumiset vaihdetaan sen takia heti kättelyssä, ja niihin ehkä palataan kun eron hetki lähestyy. Melkein kokonainen tunti siinä välillä keskitytään muuhun. Puhutaan siitä, mikä vaivaa ja mikä on hätänä. Siitä, mikä antaa onnen tunteen ja miten on päästy pälkähästä. Lapsuudesta, tärkeistä ihmisistä elämänpolun varrella, tehdyistä valinnoista, ovista joita on suljettu ja ovista joita on avautunut. Joka viikko uusi vieras, josta tuleekin sinulle tuttu. Hän on myös mukana vaikuttamassa siihen, mitä musiikkia ohjelmassa soitetaan.

    DBT 62 Image, Style und Branding online mit Anneli Eick

    DBT 62 Image, Style und Branding online mit Anneli Eick

    Anneli Eick ist diese Woche im Buch-Podcast zu Gast. Anneli ist Imageberaterin, vor allem für Coaches und Beraterinnen – und das online.

    Sie unterstützt Menschen dabei, ihr Image und ihr Branding zu schärfen und optimieren.

    Wir unterhalten uns für dich darüber:

    • Wie du den für dich passenden Stil findest.
    • Welcher Hintergrund für Videos optimal ist.
    • Welche Rolle Farben für den Aufbau deines Brandings spielen.
    • Warum sich auch für Männer ein Schminken vor einer Videoaufnahme lohnt.
    • Wie du dich perfekt auf Videoaufnahmen vorbereitest.
    • Warum es so wichtig ist, dich von gesellschaftlichen Schönheitsidealen freizumachen und dein eigenes Image zu entwickeln

    Hier die Links, die wir im Podcast ansprechen und weiterführende zu Informationen, Tipps und Erfahrungsberichten rund um Bücher, eBooks und deinen Erfolg:

    • Hol dir Anneli Eicks gratis Video-Tutorial „6 Fehler, die du beim Videodreh unbedingt vermeiden solltest: http://anneli-eick.com

    Hier findest du Anneli Eick auf Facebook: https://www.facebook.com/imageberatungeick

    Hier holst du dir deine gratis Anleitung »In 6 Schritten zu deinem Bestseller« 6-teiliger Videokurs +eBook: Jetzt gratis anfordern!

    Hier findest du Tom auf Facebook. https://www.facebook.com/buchundebookschreiben

    Hier kommst du direkt zu Toms Facebook-Gruppe rund ums Schreiben und Vermarkten von Büchern und eBooks. https://www.facebook.com/groups/Buchundebookschreiben/

    Hier findest du »Toms Buch-TV« meinen Youtube-Kanal rund um Bücher und eBooks. https://www.youtube.com/channel/UCKoD5d7_GoclDswdhP1w0qA

    Anneli Furmark: Seriekonst från mejeriet

    Anneli Furmark: Seriekonst från mejeriet

    Kan man vara seriös konstnär och serietecknare? Ja, säger Anneli Furmark som skapar berättelsemagi med pratbubblor och bilder i sin ateljé i det gamla mejeriet i Röbäck, Umeå.

    Lyssna på alla avsnitt i Sveriges Radio Play.

    Anneli Furmark är bildkonstnären som upptäckte serien som uttrycksform, men i början fanns det ett motstånd.

    – Om jag skulle bli en seriös konstnär skulle jag inte hålla på med det där, för då skulle ingen ta mina  målningar på allvar, sa en del. Det låter helt knäppt men det var ju så. Jag har helt släppt det där att det skulle vara något b-igt att hålla på med serier, säger hon.

    Anneli Furmarks mix av litteratur och stämningsfulla bilder skapar en särskild magi. I sin senaste bok  Den röda vintern beskriver hon en slags Romeo & Julia-historia om kärlek mellan ”sossetanten” Siv och den betydlig yngre vänsterradikale Ulrik. Det udda paret försöker hålla liv i kärleken i ett iskallt och snöigt Luleå som då på 70-talet var lika rött som snön var vit.

    Anneli Furmark har fått flera priser för sitt seriearbete. Två gånger, 2005 och 2008, har hon fått Seriefrämjandets pris  Urhundenplaketten för bästa  svenska originalseriebok. 2010 fick hon Serieakademins Adamssonstatyett och 2012 Västerbottens Kurirens kulturpris.

    Kerstin Berggren begav sig till ateljén i det gamla mejeriet i Röbäck för att ta reda på hur Anneli Furmarks berättelser växer fram.

     

     

     

    Aamun vieras 2012-03-07 Anneli Sarhimaa 2012-03-07 kl. 12.00

    Aamun vieras 2012-03-07 Anneli Sarhimaa 2012-03-07 kl. 12.00

    Huoli suomalais-ugrilaisten vähemmistökielten säilymisestä EU:n alueella on edennyt tutkimusprojektiksi, jota johtaa aamun vieras, Mainzin yliopiston proferssori Anneli Sarhimaa. 2,7 miljoonaa euroa saanut projekti työllistää 26 tutkijaa kahdeksasta maasta sekä satakunta kenttätutkijaa. Kyseessä on EU:n vähemmistökielten ja suomalais-ugrilaisten kielten historian suurin tutkimusprojekti ja tutkimuksen tekijät kokoontuivat vastikään Haaparannalla. Tutkijoiden työpajoissa taotaan muun muassa kielten elinvoimaa mittaavaa barometriä. Sen avulla voidaan arvioida mitkä tekijät pitävät vähemmistökielen hengissä. Juha Tainio haastattelee.

    Lyssna på alla avsnitt i Sveriges Radio Play.

    Rickard Olsson möter Anneli Alhanko

    Rickard Olsson möter Anneli Alhanko

    Rickard Olsson tar över mikrofonen på söndag och träffar Prima ballerinan Assoluta, Anneli Alhanko. Hon har gått från att vara en av våra främsta balettdansöser till att nu lära ut sina kunskaper. I samtalet med Rickard Olsson berättar hon om den svåra tiden på operan, de bästa minnena från föreställningarna,den hårda pressen, och om saker hon fått avstå från. Hon avslöjar också att det är tack vare jultomten som hon började dansa.

    Lyssna på alla avsnitt i Sveriges Radio Play.

    Anneli Alhanko gästar Nordegren

    Anneli Alhanko gästar Nordegren

    Pensionerade prima ballerinan och hovdansösen Anneli Alhanko gör nästa år comeback som ledare för Alhanko-linjen på en ny dansskola. Idag är hon gäst i Nordegrens studio och vi spanar efter pardansens efterföljare som nästa danstrend. Blir det folkdans eller kanske balett som kommer tillbaka? Med i studion finns också dansaren David Dalmo från danskompaniet Bounce. Efter beskedet om den havererade SAAB-affären vänder vi blicken mot Finland, där regeringen verkar resonera annorlunda kring stöd till krisande industrier. Vi ringer upp Jan-Ole Edberg, ekonomireporter på dagstidningen Åbo Underrättelser. Nordegren i P1 fick tidigare i veckan sin första fällning i Granskningsnämnden för radio och TV. Läs mer om varför på bloggen. I programmet berättar Thomas om en annan gång han blev fälld för ett inslag i SVT. Bisittare är Nina Lekander.

    Lyssna på alla avsnitt i Sveriges Radio Play.

    Logo

    © 2024 Podcastworld. All rights reserved

    Stay up to date

    For any inquiries, please email us at hello@podcastworld.io