Mirjaliisa Lukkarinen Kvist: "Katseeni on päättäväinen. Tässä mennään ja voitetaan!"
Ruotsinsuomalaiskysymysten parista eläkkeelle jäänyt Mirjaliisa Lukkarinen Kvist tekee kesäpuheessaan kuolinsiivousta. Vastaan tulee rakkausrunoja, vanhoja valokuvia ja eläkeviraston oransseja kirjekuoria.
Lyssna på alla avsnitt i Sveriges Radio Play.
Hiljattain työt lopettanut Mirjaliisa Lukkarinen Kvist on nyt onnellinen eläkeläinen. Aikaa jää kulttuuriin, kuntoiluun ja ystävien tapaamiseen.
Pitkän työuransa aikana Mirjaliisa Lukkarinen Kvist ehti tutkia ruotsinsuomalaisuutta sekä toimia hallintoaluetiedottajana Surahammarissa ja Tukholmassa.
Kun hän muutti Ruotsiin ylioppilaskirjoitusten jälkeen, hänellä ei ollut työkokemusta. Vaikka repussa oli vain lukion rehtorin suosituskirje, töitä löytyi sairaanhoitoapulaisena.
Työ vähemmistökysymysten parissa opetti kärsivällisyyttä
Vähemmistötyönsä aikana hän tapasi monia järjestöaktiiveja ja tulisieluja ja sai myös oppia, että vähemmistöasioiden eteenpäin vieminen on välillä turhauttavan hidasta. Joskus asioiden ajaminen saattaa viedä jopa vuosia.
Äitini oli se, joka ohjasi minut ensin keskikouluun ja sitten lukioon. Hän oli karjakko ja emäntä. Minussa hän ei nähnyt minkäänlaista emännän ainesta. Hän valitti aina, että olin laihan luiru ja mikä pahinta, pelkäsin lehmiä.
Kesäpuheessaan Mirjaliisa Lukkarinen Kvist puhuu opiskelun merkityksestä, lapsuuden hiihtokilpailuista, eläkepäivien iloista.
Hän kertoo myös rakkaudestaan nykyiseen kotikaupunkiinsa. Jo pelkkä ajatuskin lomamatkasta synnyinseudulle Kärsämäelle saa hänet ikävöimään Tukholmaa.
Mirjaliisa Lukkarinen Kvistin valitsema musiikki:
Brita Koivunen: Polttava liekki
Celia Cruz: Rie Y Llora
Cesaria Evora: Tiempo Y Silencio
Monica Zetterlund: Sakta Vi Gå Genom Stan
Ohjelman tuotti Tuomas Ojala.
